Judy Huenneke
Historia ei ole aina ”tosiasioiden” tutkimista. Poimimme sieltä pikemminkin näkemyksiä. Menneisyyden tunteminen voi muuttaa näkökantojamme, ja voimme jopa saada käsityksen tulevasta.
Valmistautuessani kirjoittamaan tätä artikkelia tiesin, että Mary Baker Eddy oli sanonut hyvin vähän Kristillisen Tieteen Neljännesvuosijulkaisusta, siksi päätin, että olisi parasta lukea The Christian Science Journalin ja Sentinelin varhaisimpien numeroiden artikkeleita. Tällä tavoin pääsin selville sen mielenkiintoisesta tarinasta. Luulin, että Neljännesvuosijulkaisun historia olisi kertomus siitä, miten Raamatun opiskeluteksteistä tuli saarnoja. Olin kuitenkin väärässä. Se on tarina sananjulistuksesta ja tutkimisesta, jotka ovat kietoutuneet läheisesti toisiinsa.
Kuten monet lehtiemme lukijat tietävät, Neljännesvuosijulkaisu yhdistää myös kaksi kirjaa toisiinsa, nimittäin Raamatun ja Tiede ja terveyden. Tämä Raamatun kirjoitusten liittäminen Kristillisen Tieteen oppikirjaan on luonnollista. Jo niin varhain kuin vuonna 1879 Kristuksen (Tieteilijä)kirkon (the Church of Christ, [Scientist]) perustamisen yhteydessä jäsenet ottivat käyttöön tämän peruslausekkeen: ”Totuuden kannattajina meillä on Raamatun kirjoitukset oppaanamme ikuiseen elämään.” (Tämä peruslauseke kuuluu nykyään näin: ”Totuuden kannattajina meillä on Raamatun innoittunut Sana riittävänä oppaanamme ikuiseen Elämään” [Tiede ja terveys, s. 497].) Raamatun kirjoitusten henkisen merkityksen tutkiminen on tärkeä osa Kristillisen Tieteen päivittäistä opiskelua. Tämä selittää jollakin tavoin sen, miksi sellaista julkaisua kuin Kristillisen Tieteen Neljännesvuosijulkaisu aikoinaan tarvittiin ja yhä tarvitaan.
Noin kymmenen vuotta kirkon perustamisen jälkeen Neljännesvuosijulkaisun ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1890. Sen tarina alkoi kuitenkin jo monta vuotta aiemmin. Voimme aloittaa sen vaikkapa Mary Baker Eddyn omasta rakkaudesta Raamatun kirjoituksiin, kiintymyksestä, joka alkoi hänen lapsuudessaan. Voimme miettiä myös hänen vuosia kestänyttä 1. Mooseksen kirjan tiivistä tutkimistaan, sen jälkeen kun hän oli parantunut ihmeellisesti rukouksen avulla kaatumisen yhteydessä saamistaan vammoista vuonna 1866. Kirjansa Tiede ja terveys, joka käsittelee hänen löytämäänsä parantavaa Tiedettä, hän nimesi uudelleen Tiede ja terveys sekä avain Raamatuksi vuonna 1883.
Syksyllä 1883 Mary Baker Eddyn kirjoittamat ”Raamatun opiskelutekstit” alkoivat ilmestyä ensin the Journal of Christian Science —lehdessä (sen neljännessä numerossa). Nämä tekstit eivät muistuttaneet nykyisiä Raamatun opiskelutekstejä, mutta ne voidaan luokitella ”minisaarnoiksi”, ja ehkä ne olivatkin alun perin saarnoja. Eräs Calvin Fryen kirjoittama kirkkoon liittyvä raportti antaa ymmärtää asian olevan näin: ”Marraskuusta 1883 lähtien huhtikuuhun 1884 saakka jumalanpalvelukset pidettiin säännöllisesti Hawthorn Roomsissa, ja pastorimme, kunnianarvoisa Mary B. G. Eddy toimitti useimmat tilaisuudet, joissa oli keskimäärin noin 200 kuulijaa. Hänen Raamattuun liittyvät saarnatekstinsä olivat mittaamattoman arvokkaita…” (L18160, Calvin Frye, ”Report of the Business Committee,” 1. joulukuuta 1884, Mary Baker Eddyn kokoelmat, Mary Baker Eddyn Kirjasto Ihmiskunnan Parantamiseksi).
Nämä saarnatekstit ovat ehkä innoittaneet Frank Masonia, joka oli ensimmäisiä kristillisiä tieteilijöitä ja toimi Mary Baker Eddyn avustajana Bostonin kirkossa, tuomaan esiin omat tekstinsä. Ilmoitus kesäkuun 1888 Journalissa kertoi, että nämä uudet opiskelutekstit olivat ”täydennyksiä kansainvälisiin pyhäkouluopetusaineistoihin.” (Kansainväliset pyhäkouluopetusaineistot [International Sunday School Lessons] ovat suosittuja, tunnettuja opiskeluoppaita Raamatun teksteihin. Niitä julkaistaan nykyäänkin.) Journalin ilmoitus mainitsi erityisesti, että Mason käyttäisi näitä opiskeluoppaita pohjana Kristillisen Tieteen käsityksen mukaisiin opiskeluaineistoihin ja että hänen täydennyksensä niihin julkaistaisiin Eddyn erityisestä pyynnöstä.
Mary Baker Eddy oli käyttänyt lyhyitä Raamatun tekstejä saarnojensa pohjana, kun taas Mason käytti tunnustuksetonta kansainvälistä opetusaineistoa eräänlaisena runkona. Kuten Eddyn ”opetustekstit” olivat Masoninkin ”täydennykset” saarnan kaltaisia selityksiä. Hän tutki perusteellisesti Raamatun kertomusten symboliikkaa ja henkistä merkitystä ja liitti niihin tavallisesti erityisviittauksia Tiede ja terveyteen.
Seuraavan vuoden loppupuolella, joulukuun 1889 Journalissa ilmoitettiin, että ”Kristillisen Tieteen Raamatun opiskelutekstit”, joita ”joukko Kristillisen Tieteen työntekijöitä” valmistelee, julkaistaisiin erillisenä lehtenä, joka pian sai nimekseen Christian Science Quarterly (Kristillisen Tieteen Neljännesvuosijulkaisu). Opetusaineisto sisältäisi ”runsaasti viittauksia Tiede ja terveyden kohtiin valaisten käsiteltäviä Raamatun kirjoitusten tekstejä”. Ne eivät enää muistuttaneet minisaarnoja (vaikka kestikin jonkin vuoden, ennen kuin pitkähköt johdannot katosivat), ja monet viittaukset Raamattuun ja Tiede ja terveyteen innostivat henkilökohtaiseen opiskeluun ja omakohtaiseen oivaltamiseen.
Raamatun opiskeluteksti sai toisenlaisen roolin joitakin vuosia myöhemmin, sellaisen, joka toi mieleen opetustekstien syntyneen alun perin saarnoista. Vuoden 1895 huhtikuun Journalin lukijat ovat varmasti pitäneet Mary Baker Eddyn uutta ohjetta hämmästyttävänä: ”Nöyrästi, ja kuten uskon, Jumalan johdattamana — määrään täten, että Raamattu ja Tiede ja terveys sekä avain Raamattuun ovat tästä lähtien Kristuksen Tieteilijäkirkon ainoa pastori kaikkialla maassamme ja muissakin maissa.”
Pastori, joka oli — kaksi kirjaa? Ehkä artikkelin ”Kirkko ja koulu” otsikko antaa meille vihjeen siitä uudesta roolista, jota hän kaavaili Raamatun opetusteksteille. Tästä lähtien opetusteksti olisi kirkon tilaisuuksien saarna, vaikka se säilyisikin opiskelun, opetuksen ja henkilökohtaisen innoituksen perustana.
Opetusaineiston aiheina säilyivät kansainvälisen pyhäkouluopetusaineiston aiheet, mutta Eddy muutti tämän käytännön muutamaa vuotta myöhemmin. Lyhyessä viestissään tekstejä valmistelevalle komitealle hänen sihteerinsä Calvin Frye kirjoitti, että Eddy oli ”laatinut oheisen listan jumalanpalvelusten aiheista…. Hän pyytää, että valmistelette viipymättä saarnatekstit oheisista aiheista, niin että ne ovat valmiina julkaistaviksi Neljännesvuosijulkaisussa, joka on nyt painokunnossa” (L07294, Calvin A. Frye Raamatun opiskelutekstikomitealle, 26. huhtikuuta 1898, Mary Baker Eddyn kokoelmat).
Mary Baker Eddy keskeytti painatuksen tällä 26 aiheen listallaan. Ensimmäinen saarnatekstin aihe oli ”Jumala” 3. heinäkuuta 1898. Sentinelissä ilmestynyt artikkelisarja (joka myöhemmin julkaistiin uudelleen yhtenä artikkelina Journalissa) antaa meille välähdyksen siitä innostuneesta vastaanotosta, jonka nämä uudet saarnat saivat. Sen kirjoittaja oli Irving C. Tomlinson, Raamatun opiskelutekstikomitean jäsen ja Mary Baker Eddyn oppilas. ”Ei ole tehokkaampaa tapaa opettaa Sanaa kuin näiden saarnojen välityksellä,” hän vakuutti — mikä oli merkittävä tunnustus entiseltä saarnaajalta! (The Christian Science Journal, May 1899, s. 144).
Kaikki eivät kuitenkaan olleet vakuuttuneita siitä, että tuollainen lyhyt aihelista olisi riittävän innoittava. Muistelmissaan Tomlinson mainitsee, että Eddylle esitettiin lista ehdotetuista, uusista aiheista 1901. Hänen kommenttinsa olivat hyvin asiallisia: ”Minulle lähetetty lisäluettelo saarnatekstien aiheiksi on tarpeeton. Niitä kaikkia voidaan käsitellä nykyisen aihelistan puitteissa, joka sisältää jokaisen antamanne aiheen. Kertokaa komitealle, että alkuperäiset aiheet antoi Jumala — ne ovat riittävät ja ne pysyvät ikuisesti” (Irving C. Tomlinson, Twelve Years with Mary Baker Eddy [Amplified Edition], s. 185).
”Jumalallinen Tiede Raamatun alkukielellä opetettuna tuli innoituksen kautta ja vaatii innoitusta tullakseen ymmärretyksi,” kirjoitti Eddy Tiede ja terveydessä (s. 319). Raamatun opiskelutekstit antavat opiskelijoilleen mahdollisuuden tuoda saman innoituksen seurakuntiin, pyhäkouluoppilaille ja paranemista odottavalla maailmalle.
Judy Huenneke on vanhempi tutkija Mary Baker Eddyn kirjastossa Bostonissa.
Tulosta tämä kuva ja käytä sitä kansilehtenä jakaessasi nettiartikkeleita ja -todistuksia muille.
Kristillisen Tieteen hakemisto: praktikot, opettajat, hoitajat, kirkot ja lukusalit
